Ponit

                            ❤ -Konik-❤

Konik on vanha rotu Puolasta. Konik polveutuu tarpaanista ja arabialaisesta. Sillä leveä selkä ja takaosa on lihaksikas. Kaula on paksu, runko vahva ja syvä. Jaloissa niillä on seepra raitoja ja niillä on siima. Jouhet ovat kaksiväriset Konikeiden yleisin väri on hiirakko ja valkoisia merkkejä on todella harvoin. Jouhet ovat kaksiväriset ja niiden jalat ovat hyväasentoiset. Lavat on melko pystyt. Konikin luonne on ystävällinen,rauhallinen ja ihmisrakas, mutta se osaa olla myös kuijeileva ja omaa tahtoa löytyy. Konik pärjää vähälläkin rehulla. Niillä on todella tasaiset ja vahvat askellajit. Konikin säkä on 130cm-140cm. Konikit luokitellaan myös pieni kokoisiksi kylmäverisiksi. Konik on yleinen Puolan maatyöhevonen ja ratsu. Konik tuli Suomeen vasta vuonna 2000. Se on täälläkin alkanut yleistyä ratsuksi. Niitä on joillain tallilla opetushevosina. Konikit ovat fiksuja ja nopeita oppimaan. Ne soveltuvat maasto-,este- kuin kouluratsastukseenkin. ❤

Tässä kuvassa näkyy valkoinen merkki

jotka ovat harvinaisia konikeilla.

Tässäkin käytin vain vähän nettiä ja enimmäkseen omaa tietoa ja ystäviä ja kirjoja apuna :) Kuvissa on yhden kaverini poni ja olen saanut luvan käyttää siitä kuvia💖 Taas yksi ihanimmista roduista 💗 -Tetska

Setlaninponi

Säkäkorkeus:
Rekisteröidyt yksilöt eivät saa ylittää 107 cm.

Väri:
Shetlanninponit saavat olla mitä tahansa hevosissa tunnettua väriä paitsi pilkullisia tai tiikerin kirjavia

Rakenne
Pään tulee olla pieni ja runkoon nähden sopusuhtainen , pään asennon ryhdikäs. Korvien tulee olla pienet ja pystyt, kaukana toisistaan ja hyvin eteenpäin suuntautuneet. Otsa on leveä ja silmät suuret, tummat ja älykkäät. Turpa on leveä ja sieraimet laajat ja avonaiset. Hampaiden ja leuan tulee olla normaaliasentoiset.
Kaulan tulee liittyä hyvin lapaan, jonka vuorostaan tulee olla viisto,ei pysty, ja se päättyy selväpiirteiseen säkään. Rungon tulee olla vahva ja siinä "paljon tilaa sydämelle" (leveä edestä). Kylkiluut ovat kaarevat, lanne vahva ja lihaksikas. Lautaset ovat leveät ja pitkät, hännän kiinnityskohta ylhäällä.
Etujalat ovat runkoon nähden hyvin asettuneet ja niissä riittävän hyvä, litteä luusto. Kyynärvarsi on voimakas. Sääriluu on lyhyt ja sopusuhtainen. Vuohiset ovat joustavat. Reidet ovat vahvat ja lihaksikkaat, kintereet vahvat ja hyvin muodostuneet.Kintereet eivät saa olla kiverät eivätkä liian suorat. Takaa katsottaessa jalat eivät saa olla liian kaukana toisistaan eivätkä kintereet pihtiset.
Kovat, pyöreät ja hyvinmuodostuneet- eivät liian lyhyet, kapeat, supistuneet tai ohutseinämäiset.

Historia
Setlanin ponia on aikoinaan käytetty kaivos poninaja setiksen uskotaan olevan yli 2000 vuotta vanha rotu. Vähäravintoisessa ja karussa ympäristössä shetlanninponi kehittyi rotevaksi pieneksi poniksi, joka on erinomainen rehunkäyttäjä ja talvella erittäin runsaskarvainen. Shetlanninponia alettiin käyttää kaivoksissa 1800-luvulla, kun naisten ja lasten työskentely kaivoksissa kiellettiin. Kuormien vetämistä längilä ahtaissa käytävissä ponien kasvatuksessa suosittiin pienempiä ja pystympilapaisia yksilöitä. Jotkut kaivosponit eivät töihin jouduttuaan enää koskaan saaneet raikasta ilmaa ja päivänvaloa vaan elivät ja työskentelivät kaivoksissa loppuelämänsä. Shetlanninponit ovat yhä erittäin sitkeitä, vahvoja ja kestäviä.

Käyttö
Shetlanninponi on pienestä koostaan huolimatta vahva poni, joka jaksaa kantaa noin 60-kiloista ratsastajaa. Ratsastaja voi olla korkeintaan noin 150–160 cm pitkä. Riippuen poniyksilön iästä ja koosta ratsastajan suositeltava koko voi olla pienempikin. Perussääntönä ratsastajan maksimipaino on 10–15 % ponin normaalipainosta, eli esimerkiksi 200-kiloisella ponilla voi ratsastaa korkeintaan 30 - 35-kiloinen lapsi. Liian painava ratsastaja voi vahingoittaa ponin ristiselkää. Liian pitkä ratsastaja taas ei voi istua luontevasti pienen ponin selässä, ja jalat voivat käytännössä raahata maata. Shetlanninponi saavuttaa täyden mittansa vasta 6–7-vuotiaana, joten sen ratsukoulutus aloitetaan useimpia muita rotuja myöhemmin, noin neljäntenä ikävuotena.
Shetlanninponia käytetään myös raviponina: alle 107 cm korkeat ponit kilpailevat Suomessa A-kategoriassa ja ylikorkeat shetlanninponit 107–130 cm korkeille poneille tarkoitetussa B-kategoriassa, jossa on kylläkin usein pelkkiä russ-poneja.
Shetlanninponia voi myös ajaa kärryillä, mikä on hyvä vaihtoehto ratsastukselle, jos ratsastaja on kasvanut liian isoksi pienen ponin kannettavaksi. Shetlanninponi jaksaa kärryissä vetää paljon suurempaa kuormaa kuin se voi kantaa selässään, ja huviajelun tai valjakkoajokilpailuihin osallistumisen ohella rotu soveltuu myös tyoajoon. Muita shetlanninponilla harrastettavia lajeja ovat muun muassa poniagility, näyttelyt sekä ohjasajo, jossa osaava kouluttaja voi opettaa shetlanninponin kouluratsastusliikeitä korkealle tasolle, aina laukanvaihtoihin ja lisäyksiin asti. Kuitenkin shetlanninponeille on vaikea löytää sopivan kokoista ja osaavaa ratsastajaa.