• Kotimaa: Alankomaat (Hollanti)
• Tyyppi: lämminverinen, luetaan toisinaan kylmäveriseksi
• Peräisin esikristilliseltä ajalta
• Säkäkorkeus: 150-170 cm
• Väri: musta, pieni tähti sallitaan.
• Käyttö: lähinnä vaunuhevonen, joskus ratsukin
Friisiläishevonen on eräs Euroopan vanhimmista roduista.
Friisiläishevonen oli erittäin suosittu rotu ja sitä käytettiin paljon muiden rotujen parantamiseen. Monet ravurirodut omaavat jonkin verran friisiläisverta, samoin esimerkiksi norjalainen dölehevonen, pohjoisruotsinhevonen ja amerikkalainen morganinhevonen. Tämä risteytystoiminta heikensi kantaa huomattavasti. 1900-luvulle tultaessa friisiläisten kysyntä väheni nopeasti vaikka jo vuonna 1879 oli perustettu rotuyhdistys turvaamaan rodun säilyminen. Friisiläishevosta ei enää tarvittu kuljetuksiin eikä maatalouden työhevosena. Viime aikoina tilanne on kääntynyt paremmaksi ja hyvien ratsujen ja näyttävien vaunuhevosten kysyntä on kasvanut.
KÄYTTÖ
Friisiläishevosta on käytetty niin työhevosena, ratsuna kuin vaunuhevosenakin. Friisiläinen on näyttävä ja notkea ratsu sekä mainio valjakkohevonen. Näiden avujen takia se on noussut 1900-luvun alkupuoliskon taantumasta. Yhtenäisen värin takia niistä on helppo koota suurempikin valjakko.
Friisiläisten sanotaan olevan kilttejä ja oppivaisia luonteeltaan, mutta ne ovat myös vireitä ja kestäviä. Suomessakin on muutamia friisiläisiä, kiinnostus, suosio ja määrä ovat koko ajan kasvussa.
LUONNE
Friisiläinen on älykäs, nopea oppimaan, lojaali. Hyvä työmotivaatio, monikäyttöinen hevonen. Jalo ja herkkäsieluinen.Utelias, rohkea, aristrokraattinen olemus.Tyypillisiä, samoja piirteitä luonteesta löytyy oikeastaan kaikista "barokki hevosista". Askellus on erittäin korkeaa ja näyttävää, erityisesti ravi on askellaji joka arvostetaan. Myös emämaassaan hollantilaisille järjestetään omat ravikilpailut, joissa siis friisiläinen hevonen kisaa kuten missä tahansa ravilähdössä.
RAKENNE
Rakenteessa hyvänä pidetään näyttävää etuosaa, Harjan tulisi olla tuuhea, häntä pitkä. runsaat vuohiskarvat kuuluvat rodun ominaispiirteisiin, joskin yksilöeroja löytyy lähes tupsuttomiin. Ilmeikäs jalo pää, kaartuva kaula joka säteilee eleganttia. Korvat usein kohtaavat toisensa nipukoistaan ja sen kerrotaan olevan tyypillistä aristokraattisille roduille. Rungon toivotaan olevan sopuisa ja lihaksikas, vahva selkä,loiva lapa, syvä runko, laaja rintakehä.Jalat vahvat ja sääret kehittyneet. Liikkeessä toivotaan olevan "vapautta", laajuutta, korkeutta, ilmavuutta. Rehellisen ryhdikäs toisin sanoen. Tavoite väri on syvä musta, pieni tähti hyväsksytään

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti